Kuluneet vuosikymmenet

Seuran toiminnan alkuvaiheet

Pystyäksemme ymmärtämään nuorisoseuran aseman sen perustamisvaiheiden aikaan on meidän muistettava, että se oli tuohon aikaan ainoa yhteisö, jossa nuoriso saattoi viettää vapaa-aikaansa kodin ulkopuolella.

Seuran ensimmäisenä esimiehenä oli kauppias Viljo Miettinen, sihteerinä opettajatar Olga Uimi ja kasöörinä oli maanviljelijä Otto Räsänen. Ensimmäisenä toimintavuonna oli jäseniä 35.

Toiminta keskittyi seuran alkuaikoina mm. kuukausikokouksiin, joissa alustusten pohjalta keskusteltiin mitä moninaisimmista asioista, kuten ”Onko nainen tarpeellinen nuorisoseurassa”, ”Tupakan vaarallisuudesta”, ”Rakkaudesta”, ”Nuorison käytöstavat”, ”Seuran vaikutuksesta arkielämään” jne.

Vuonna 1903 nähtiin tarvetta vuokrata seuran käyttöön oma huone, joka saatiinkin korvauksetta Mäntyharju-nimiseltä tilalta Pekka Räsäseltä. Huone kalustettiin pöydällä ja penkeillä sekä hyllyillä sanomalehtiä varten.

Oman tontin eli Kunelinmäen seura osti 1905. Kaupassa tuli kolme huonetta käsittävä rakennus, jonka jatkoksi rakennettiin talkoilla juhlasali ja näyttämö.

Seura järjesti ja kustansi jäsenilleen koulutusta, mm. vuosina 1915 – 1928 pidetyt noin kuusi kuukautta kestäneet miesten ja naisten käsityökurssit. Viimeisin 7,5 kuukautta kestänyt seuran kustantamana toiminut naisten käsityökoulu pidettiin Mikan Heikkilässä. Opettajana kurssilla oli opettajatar Kieman. Myöhemmin pidettiin vielä ompelu- ja työiltoja seuran toiminnan elvyttämiseksi. Seura myös avusti huomattavasti varattomia koululaisia ja kansanopistolaisia.

Seuralle hankittiin varoja mm. lahjoituksilla, iltamatoiminnalla, arpajaisilla, näytelmätoiminnalla ja tietenkin jäsenmaksuilla. Käsityökoululaiset pitivät myös iltamia, joiden tuotto luovutettiin seuralle.

Nuorisoseuran yhteyteen perustettiin 27.10.1917 voimistelu- ja urheiluseura Pyry. Miesosaston ensimmäinen johtaja oli kirjuri Aarne Laakso ja naisosaton johtajana opettaja Tyyne Kauppinen.

Kansakoululla olevan kirjaston hyväksi pidettiin iltamat. Vuoden 1929 lopulla pantiin vireille seurantalon sähköistäminen.

 

Kolmekymmentä- ja neljäkymmentäluvut

Kolmekymmenluvulla seurantalo vuorattiin, saliin rakennettiin pönttöuunit ja pihalle tehtiin kaivo.

Kylän nuorison toive oli saada kylälle uusi urheilukenttä, ja se sai seuran hyväksynnän. Entiset kentät olivat tarkoitukseen kelvottomia. Koska kenttä ei sopinut seuran omalle tontille, ostettiin maanviljelijä Räsäseltä lisämaata 40 aaria, joka osoittautui vieläkin liian vähäiseksi. Päätettiin ostaa vielä lisämaata niin, että yhteispinta-alaksi muodostui 52 aaria. Kenttä tehtiin pääosin talkootyönä. Tarvittavien menojen kattamiseen uusittiin Osuuskassalta sadantuhannen markan laina.

Nuorisoseura lahjoitti 1000 markkaa suojeluskunnan käytettäväksi. Talo oli vuosina 1935 -1944 Alapitkän lotilla käytössä, järjestön lakkauttamiseen asti. Nuorisoseuran talo oli myös inkeriläisten karanteerileirin käytössä. Sodan jälkeen annettiin jouluavustusta 1500 markkaa paikkakunnan sotaleskille.

Nuorisoseuratoiminta oli sadan jälkeen saanut uutta intoa ja uusin voimin jatkettiin koko maassa. Alapitkälläkin se näkyi vilkkaana toimintavuotena ja seura sai silloin myös oman lipun. Kesäkuussa 1946 Helsingissä pidetyille suvipäiville lähti Alapitkältä laulukuoro sekä voimistelu- ja tanssijoukkueet, yhteensä 42-henkinen edustajisto. Edestakaiset matkat kustansi nuorisoseura.

 

Viisikymmentäluku

Seuran toimintakertomukset olivat värikkäästi kirjoitettuja. Tässä niistä muutama esimerkki, jotka samalla kertovat 50-luvun toiminnasta.

Ote vuoden 1952 toimintakertomuksesta:

Seuran toiminta-ajattelu sen varsinaista tehtävää on ollut laimeahko, mutta sen sijaan taloudellinen puoli on johtokunnan mielestä mennyt hyvin, sillä tili kirjanpidollisesti osoittaa kuluneelta toimintakaudelta kauniin puhtaan tuoton.

Juhlia on ollut silloin, tällöin ei kovin usein.

Kulunut toimintakausi on ollut kaikin puolin myönteinen. Ilolla voimme todeta, että vihdoin viimein on saatu juhlataloomme katto ja nyt voimme sen kurkihirren alla kokoontua turvallisin mielin vaikka sateisella säällä.

Toinenkin muistiinpano voitanee kirjoittaa kuluneelta toimintakaudelta. Olemme nimittäin saaneet kautta maan Nuorisoseuroille uudet säännöt, näissä kai ei liene mitään entistä parempaa muuta, kuin että on päästy elämään kalenterivuoden kanssa samaa aikaa ja tuo kiusallinen kilpajuoksu on saatu loppuun.

Ote vuoden 1956 toimintakertomuksesta:

Vuoden tapaukseksi muodostui P.S.N.L:n kesäurheilupäivät ja kesäjuhla 28. - 29.7. jolloin urheilukenttämme sai ensikerran kosketuksen tehtäväänsä. Kaiken kaikkiaan jäi juhlasta värikäs ja virkistävä muisto, se antoi eräänlaisen havaintoesityksen siitä mitä nuorisoseuratoiminta voi olla silloin, kun se on parhaimmillaan. Seuran toimintaa ajatellen on näkyvimpänä työnä ollut urheilukentän kunnostaminen, jossa onkin riittänyt työtä sekä palkattua että talkootyötä.

Seurantalon korjaus oli etualalla koko vuosikymmenen ajan. Kerättiin puita ja otettiin lainaa. Taisipa joku takuumieskin välillä joutua väliaikaiseti maksamaan lainan takaisin.

 

Kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvut

Nuorisoseura osti 1963 taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen Alapitkän Pyryn omistaman tanssilavan ja samaan kauppaan kuuluivat urheiluseuran omistamat urheiluvälineet.

Nuorisoseuran urheilujaoston nimeksi vahvistettiin Alapitkän Nuorisoseuran Urheilijat, josta käytettiin lyhennettä ANsU.

Seuran taloudellisen tilanteen korjaamiseksi järjestettiin ongintakilpailut, kansalliset suunnistuskilpailut, jäänlähtöveikkaus Alapitkäjärvestä ja jäärata-ajot Alapitkäjärvellä sekä Juhani Kuikan pellolta (vuokraamat) puidut ohrat päätettiin myydä Osuusliikkeelle.

Kokoonnuttiin 20.3.1967 pohtimaan johtokunnan ja kylän vanhojen nuorisoseuralaisten voimin ratkaisua taloudelliseen tilanteeseen. Seura oli joutunut velkojen kanssa ylivoimaisiin vaikeuksiin, kaikista rahanhankintakeinoista huolimatta. Keskusteltiin jopa talo-osakkeiden myynnistä. Asian eteenpäin viemiseksi perustettiin toimikunta.

Taloudellisen tilanteen helpottamiseksi myytiin urheilukenttä Lapinlahden kunnalle ja talon alakerta vuokrattiin Kuivamaito Oy:lle kuivamaitopulverin varastointiin. Vuokra-aika jäi kuitenkin lyhyeksi ja seuran toiminta alkoi vilkastua.

 

Nuorisoseuran historian synkin päivä

Syyskuun 4. päivänä 1972 paloi nuorisoseuran talo kokonaisuudessaan. Palon todettiin alkaneen kello 11.00, jolloin suoritettiin välittömästi palohälytys. Entistä synkemmäksi tämä päivä muodostui, kun todettiin, että palossa menehtyi kolme lasta pelastusyrityksistä huolimatta.

 

Uuden toimitalon rakennusvaiheita

Seuraavana vuonna päätettiin jo uuden talon rakentamisesta, koska todettiin, että paikkakunnalla on tarvetta kulttuuri- ja urheilutalolle. Nimettiin rakennustoimikunta, johonka kuuluivat Keijo Koponen, Lauri Miettinen, Tauno Heikkilä, Seppo Porthan ja Aulis Suikkanen sekä seuran esimies Yrjö Hakkarainen. Opetusministeriöltä haettiin erivapautta veikkausvoittovarojen saamiseksi rakennushankkeeseen.

Opetusministeriöstä tuli kuitenkin päätös erivapausesitykseen, jota ei osattu odottaa.

Ote opetusministeri Marjatta Väänäsen kirjeestä 1972:

Tiedusteltuanne mahdollisuuksia kiirehtiä Alapitkän nuorisoseuran talohanketta ilmoitan seuraavaa: Ministeriön urheilu- ja nuorisotoimiston rakennuspuolen asiantuntijoiden mukaan tulipalo ei ole tulkittava sellaiseksi poikkeukselliseksi syyksi, jonka nojalla poikkeuspäätöksiä tehdään.

Tämän seurauksena rakennushanke lykkääntyi muutamaksi vuodeksi.

Muutaman hiljaiselovuoden jälkeen vuonna 1976 nuorisoseura antoi rakennustoimikunnalle täydet oikeudet ja valtuudet uuden rakennuksen rakentamiseen. Rakennustoimikunta otti yhteyttä rakennusmestari Seppo Tikkaseen ja häntä pyydettiin laatimaan uudelle toimitalolle piirustukset ja kustannusarvio. Samana vuonna 1977 järjestettiin puunkeräys seurantalon rakentamista varten. Harjannostajaiset pidettiin 29.8.1977. Seurantalo valmistui vauhdilla ja ensimmäiset iltamat pidettiin jo tapaninpäivänä 1977.

Seuraava vuosi aloitettiin seurantalon vihkiäisjuhlalla, jossa juhlapuhujana oli ministeri Olavi Martikainen. Martikainen vihki myös seuran uuden lipun käyttöön. Lipun suunnitteli Jorma Heikkilä.

Seuran talouden tukemiseksi järjestettiin metsänistutustalkoita sekä pikkujoulujuhlia.

 

Kahdeksas ja yhdeksäs kymmenluku

Kahdeksankymmenluvun alussa esiteltiin seurantalon laajennussuunnitelma näyttämön ja pesutilojen osalta. Hankkeen toteuttamiseksi opetusministeriö myönsi 40 000 markan avustuksen. Työt ja puunkeräys pantiinkin heti alkuun.

Seuran 90-vuotisjuhlat pidettiin 23.7.1989. Juhlapuhujana oli kansanedustaja Mirja Ryynänen. Juhlavuoden kunniaksi otettiin kaikki Alapitkän alueella 1989 syntyneet lapset seuran kummilapsiksi.

Yhdeksänkymmenluvun alussa rakennettiin putkirunkoinen katsomo kesäteatteriin. Muutaman vuoden kuluttua katsomoa laajennettiin ja siihen hankittiin katos.

Tanssilava arvioitiin huonokuntoiseksi, eikä rahoitusta sen korjaamiseen löytynyt, joten se päätettiin purkaa. Samassa yhteydessä laajennettiin pysäköintialuetta. Toimitalon pihapiirissä oleva saunarakennus kunnostettiin nuorison kerhotiloiksi.

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren ja rouva Ahtisaaren vierailu keväällä 1994 oli merkittävä huomionosoitus Alapitkän nuorisoseuran pitkäjänteiselle ja määrätietoiselle toiminnalle alueen nuorisotoiminnan ja kulttuurin hyväksi tehdystä työstä.

Teatterin osalta tehtiin merkittävää yhteistyötä Lapinlahden seurakunnan, Suomen ortodoksisen seurakunnan, Herättäjäyhdistyksen, Lapinlahden kunnan ja eri yhteisöjen kanssa toteuttamalla Paavo Ruotsalaisen nuoruudesta kertova näytelmä Hunajan pisara. Käsikirjoituksen kirjoitti Matti Pajula. Näytelmä esitettiin Lapinlahden Savonjärvellä vuosina 1996 ja 1997.

Tansseja alettiin järjestää talviaikaan. Alussa menestystä ei voinut kehua, koska henkilökunta joutui maksamaan suurimman osan orkestereiden palkkioista omasta kukkarostaan.

Vuosikymmenen puolivälissä suunniteltiin jo talon laajennusta. Alustavien suunnitelmien mukaiset piirustukset ja rakennussuunnitelma pyydettiin rakennusmestari Seppo Tikkaselta. Uudisrakennuksen kustannusarvio oli 1 040 000 markkaa. Seuran tontti osoittautui liian pieneksi, joten kunnalta ostettiin ja vuokrattiin lisämaata. Rakentaminen aloitettiin 19.5.1997.

Rakentamisessa käytettiin palkattua työvoimaa ja tietenkin talkoita pidettiin aina tarpeen vaatiessa. Uuden osan harjannostajaiset pidettiin 25.7.

Vanhan puolen katto todettiin huonokuntoiseksi ja se uusittiin samalla kertaa. Vuonna 1998 syksyllä rakennuksen valmiusasteeksi todettiin 90 %.

Alapitkän koululla aloitettiin laaja kunnostustyö ja siksi suunniteltiin lasten kuljetettamista kunnan eri kouluille. Yhteistyössä kunnan kouluviranomaisten kanssa sovittiin, että nuorisoseuran talo voidaan ottaa koulukäyttöön. Uudisrakennus tehtiinkin pikavauhtia sellaiseen kuntoon, että siihen voitiin sijoittaa kaikki Alapitkän koulun oppilaat.

 

Kaksituhatluvun ensimmäinen vuosikymmen

Keväällä 1999 koulun jäädessä kesätauolle kunnostettiin nuorisoseuran talo lopulliseen asuunsa ja heti sen jälkeen kesällä pidettiin seuran satavuotisjuhlat. Kansanedustaja Mirja Ryynänen vihki uudet tilat käyttöön.

Suomen nuorisoseurojen liiton hallitus nimitti Alapitkän nuorisoseuran vuoden nuorisoseuraksi 1999. Huomionosoitus otettiin vastaan Rovaniemellä järjestetyssä Marianpäivän juhlassa. Nimitys on merkittävä kunnianosoitus valtakunnallisesti.

Vuonna 2000 seurassa oli 105 jäsenmaksun suorittanutta jäsentä.

26.3.2000 järjestettiin Alapitkällä valtakunnalliset Marianpäivän juhlat, joissa luovutettiin vuoden nuorisoseuranimike Orimattilan Mallusjoelle.

Tanssitoiminta on ollut virkeää koko vuosikymmenen, niin että seura on järjestänyt vuosittain neljät-viidettoista tanssit.

Vuosikymmenen alussa voitettiin salibandyssä Ylä-Savon mestaruus miesten sarjassa ja naisten sarjassa sijoituttiin toiseksi.

Kesäteatterin kiinteän takaseinän rakennustyöt aloitettiin ja siihen saatiin merkittävä puutavaralahjoitus IPO WOODilta.

”Herrojen kokkikerho” juhlapäivällisineen oli myös muistoja herättävä tapahtuma vuosikymmenen alussa.

Seuran toimitilat ovat olleet vilkkaassa käytössä: yhteistyössä eri tahojen kanssa on järjestetty mm. Vanhan ajan iltamat, Metsäiltamat, Koko kylän joulun avajaiset, huutokauppoja, elokuvia, hiihtokilpailuja, ”Kyläsytkääs”-tapahtuma sekä tanssikurssit talolla järjestettyjä useita häitä ja syntymäpäiviä unohtamatta. Osallistuttiin myös Asutusmuseolla pidettyjen Maaseutukulttuuripäivien järjestämiseen.

Seuratoiminnan pyörittämiseen 2000-luvulla tarvitaan erilaisia osaamistodistuksia, jotka vaativat koulutusta ja tenttejä, kuten järjestyksenvalvojan, alkoholivastaavan sekä hygieniaosaamisen koulutukset.

Lapinlahden nuorisotoimen kanssa yhteistyössä on järjestetty nuorten iltoja toimitalollamme kahtena iltana viikossa. Toimitilat olivat nuorten illoissa maksuttomia. Nuoret järjestivät varainhankintaa omiin tarkoituksiinsa kanttiinitoiminnalla, myyjäisillä jne.

Merkittävä tapahtuma oli Siilinjärven kunnan nuorisotoimen siilinjärveläisille nuorille järjestämä konsertti, jossa esiintyjänä oli nuorison suosikkibändi Kwan.

Muutaman huilivuoden jälkeen rakennettiin talkootyönä kesäteatteriin kiinteä katos. Rakennustyöstä vastasivat Hannu Valkonen ja Leo Saastamoinen. Puutavaran kesäteatterikatoksen kattamiseen lahjoittivat IPO WOOD Iisalmen sahat, Stora Enso ja UPM-Kymmene Metsä.

Vuosikymmenen puolessavälissä kunnostettiin juhlasalin puoleisen osan wc-tilat ja rakennettiin vaatimusten mukainen jätekatos sekä parannettiin päärakennuksen katon lumi- ja vesirakenteita.

110-vuotisjuhlia odotellessa toiminta on ollut kokolailla samankaltaista kuin koko seuran historian ajan. Toimijoiden määrässä ei juuri ole tapahtunut muutoksia, mutta merkillepantavaa on se, että Nuorisoseurasta on muotoutunut kulttuurikeskus yhä suuremmille yleisömäärille ja vaikutusalue on laajentunut koko maakuntaan. Alapitkän nuorisoseura on tunnettu omista ja yhteistyökumppaneiden tapahtumista koko maassa.

Seuratoiminta on ollut pitkäjänteistä, siinä on ollut toiminnallisesti sekä hyviä että huonoja aikoja. Molemmissa tapauksissa yhteiskunnallisilla muutoksilla on vaikutuksensa. Jotta seuran toiminta jatkuisi kaikissa tilanteissa, toimijoilla on oltava vahva näkemys tulevaisuudesta. Alapitkän nuorisoseurassa on aina uskottu seuran tarpeellisuuteen kylän, kunnan ja maakunnan elävöittäjänä ja harrastusmahdollisuuksien tuojana. Kiitos kuuluu tästä kaikille, jotka ovat uskoneet ja toimineet nuorisoseura-aatteen mukaisesti.

Konkreettisena esimerkkinä olkoon tulevaisuudenuskosta, tällaisen taantumankin aikana, että olemme saaneet Ylä-Savon Veturi ry:ltä EU-rahoitusta Alapitkän nuorisoseuran kulttuuri- ja harrastetilahankkeeseen. Kulttuuri- ja harrastetilahankkeella pystymme vastaamaan kohderyhmiemme tila- ja muihin tarpeisiin. Tiloista on suunniteltu monikäyttöiset aina kesällä tarvittavista taukotiloista talvella käytettäviin harrastetiloihin sekä teatterin puku- ja tarpeistotiloihin.

Nuorisoseuran urheilukenttä
Alkuperäinen NS-talo
NS-talo 60-ja 70-luvulla
NS-talo 80- ja 90-luvulla
NS-talo 2000-luvulla